Huomio: artikkeli on kirjoitettu ja julkaistu ennen kuin EU linjasi hiilenpoistoyksiköiden kuuluvan valtiolle ja yritysten metsien kasvua lisäävien panostusten lukeutuvan valtion taseeseen. Tämä on jarruttanut hiilikauppaa ja ajanut hiilensidontapalveluita tarjoavia yrityksiä konkurssiin ja lopettamaan toimintansa.
Vapaaehtoiset hiilimarkkinat tarjoavat metsänomistajille uuden mahdollisuuden hankkia lisätuloja. Kun yritykset investoivat hiilensidontaan kompensoidakseen toiminnastaan aiheutuvia päästöjä, metsänomistajat saavat korvauksia siitä, että heidän maillaan toteutetaan hiilensidontatoimia. Tässä artikkelissa paneudumme siihen, miten vapaaehtoiset hiilimarkkinat toimivat käytännössä ja miten metsänomistajat voivat hankkia lisätuloja hiilikaupalla.
Kahdenlaiset hiilimarkkinat
On hyvä ymmärtää, että Suomessa hiilimarkkinat koostuvat sekä valtion harjoittamasta kansainvälisestä toiminnasta että vapaaehtoisista markkinoista.
Suomessa valtio omistaa metsien hiilinielut, mikä tarkoittaa sitä, että kansainvälinen hiilikrediittien kauppa tapahtuu valtion toimesta. Tämä lähestymistapa perustuu ajatukseen, että metsien hiilensidontakyky on osa yhteistä hyvää ja sen hallinnan tulisi edistää kansallisia ilmastotavoitteita ja yleistä etua. Valtion hallinnassa olevat hiilikrediitit voidaan hyödyntää kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi tai myydä kansainvälisillä markkinoilla.
Tässä artikkelissa keskitymme vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin ja niiden tarjoamiin lisätulojen mahdollisuuksiin yksityiselle metsänomistajalle. Käytännössä metsänomistajat voivat hyötyä metsänsä hiilensidontakyvystä osallistumalla vapaaehtoisiin hiilikompensaatioprojekteihin. Nämä projektit eivät sisälly valtioiden väliseen ilmastosopimukseen, mutta ne tarjoavat metsänomistajille mahdollisuuden saada tuloja kestävän metsänhoidon käytännöistä.
Miten hiilensidontamarkkinat toimivat?
Vaikka erilaisia hiilikompensaatiopalveluja on jo laajasti käytössä ulkomailla, kotimaan markkinat ovat vielä varsin pienet. Koska markkina on uusi, myös sääntely on vielä kehittymätöntä. Tästä syystä sekä päästöjään kompensoivien yritysten ja kuluttajien että hiilikompensaatiohankkeisiin lähtevien metsänomistajien tulee olla erityisen tarkkaavaisia valitessaan hanketta tarjoavaa yritystä. On tärkeää varmistaa, että yrityksen ja hankkeen toimintatavat ovat aidosti vaikuttavia.
Mittaaminen ja todentaminen ovat avainasemassa yrityksen hankkeiden vaikuttavuutta arvioitaessa. Tämä ei ole aina helppoa ja yrityksen markkinointitekstit saattavat antaa varsin virheellisen kuvan hankkeiden todellisesta vaikutuksesta hiilikompensaatioon. Erilaisia standardeja on olemassa – kuten Verified Carbon Standard (VCS), Gold Standard ja Clean Development Mechanism (CDM), mutta myös näitä on kritisoitu.
Hyvä päästökompensaatio huomioi mm. seuraavat tekijät:
- Läpinäkyvä ja oikeellinen laskentamenetelmä
- Todenmukainen seuranta ja raportointi
- Aito lisäisyys*
- Toimenpiteiden läpinäkyvyys
- Kaksoislaskennan välttäminen*
- Hiilivuodon välttäminen*
*Termit selitetty artikkelin lopussa
Hiilikauppa – kuka maksaa ja kenelle?
Käytännössä yksityiset hiilensidontamarkkinat toimivat siten, että yritykset maksavat toimista, jotka kompensoivat niiden päästöistä aiheutuvaa ilmastohaittaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi metsityshankkeiden tai muiden hiilensidontamenetelmien avulla. Yrityksen ja metsänomistajan väliin sijoittuu siis yritys, joka a) myy kompensaatiopalveluja yrityksille ja b) maksaa korvauksia metsänomistajille tai muille hankkeen toteuttajille.
Esimerkiksi Innofor keskittyy hankkeissaan korvaamaan metsien avohakkuut siirtymällä jatkuvaan kasvatukseen. Tässä mallissa metsänomistaja, joka muutoin päätyisi avohakkuuseen, voi osallistua hankkeeseen ja tehdä Innoforin kanssa sopimuksen jatkuvan kasvatuksen mukaisesta metsänhoidosta. Ensimmäisen kerran metsänomistaja saa korvauksia jatkuvan kasvatuksen ensimmäisten hakkuiden jälkeen. Kompensaatiokorvaukset muodostavat siis lisätulon hakkuutulojen päälle.
Havulatva taas tarjoaa mahdollisuutta liittyä metsien lannoitushankkeisiin, tarjoamalla korvausten sijaan alennusta lannoituksista. NBS Finland puolestaan tarjoaa kaksi erilaista hanketta. Ensimmäisessä, ‘Kiertoajan pidennys’ -hankkeessa, metsänomistaja sitoutuu lykkäämään avohakkuuta kymmenellä vuodella. Tänä aikana metsänomistaja saa vuosittaista korvausta, ja projektin päätyttyä täysi hallinta metsästä palautuu hänelle. Toisessa, metsityshankkeessa, maanomistaja saa korvauksen sellaisen alueen metsittämisestä, joka ilman taloudellista tukea ei olisi ollut kannattavaa metsittää.”
Hankkeen on oltava aidosti lisäinen
Lisäisyys tarkoittaa tietyn toimenpiteen tai hankkeen tuomaa lisävaikutusta metsän hiilensidontakykyyn. Periaatteena on, että ilman päästökauppaa tai -projektia kyseistä ilmastohyötyä ei olisi saavutettu. Jos taas päästövähennykset tapahtuisivat joka tapauksessa, hankkeen rahoituksesta riippumatta, päästökauppa ei itse asiassa johtaisi todelliseen päästöjen vähenemiseen verrattuna tilanteeseen, jossa päästökauppaa ei olisi olemassa. Juuri tähän vapaaehtoiset hiilikompensaatioprojektit perustuvat.
Esimerkiksi sen sijaan, että metsään tehdään avohakkuu, voidaan siirtyä metsän jatkuvaan kasvatukseen. Tai joutomaalle voidaan istuttaa puita sen sijaan, että maa-alue jäisi hyödyntämättä. Oleellista on, että nämä toimenpiteet olisi jätetty tekemättä ilman kyseistä hanketta. Esimerkiksi metsän uudelleenistutus hakkuun jälkeen on osa normaalia metsänhoitoa, joten sitä ei lasketa lisäisyydeksi.
Harkitessaan osallistumista hiilidioksidin kompensaatiohankkeeseen, metsänomistajan on tärkeä tutustua ja arvioida hankkeen tuomaan lisäisyyttä.
Tulevaisuuden näkymät
Kuten mainittu, Suomen kotimaiset hiilikompensaatiomarkkinat ovat vielä kehitysvaiheessa ja kohtaavat sääntelyyn ja todentamiseen liittyviä haasteita. Siitä huolimatta metsänomistajat voivat jo nyt hyötyä lisätuloista ja odotukset tulevaisuuden mahdollisuuksien kasvulle ovat lupaavat. Seuraavassa on listattu joitakin keskeisiä tekijöitä, jotka tukevat tai hidastavat markkinoiden kehittymistä.
Yritykset pyrkivät yhä enemmän osoittamaan ympäristötietoisuuttaan, mikä johtuu toisaalta kuluttajien kasvavasta ympäristötietoisuudesta ja toisaalta myös siitä, että EU-tasolla sekä yhteiskunnallisesti vaatimukset yritysten ekologisesta toiminnasta kasvavat. Nämä yhdessä luovat kysyntää erilaisille tuotteille ja palveluille pienentää yrityksen hiilijalanjälkeä.
Valtion tiukat ilmastotavoitteet ja EU paineet: Suomen uudessa ilmastonmuutoslaissa on asetettu kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä, ja sen jälkeen tulla hiilinegatiiviseksi. Nämä tavoitteet ovat osa laajempaa EU ilmastopolitiikkaa, jossa jäsenvaltioita kannustetaan nopeuttamaan päästövähennystoimiaan osana Euroopan vihreää sopimusta. EU vaatii jäsenmailtaan merkittäviä toimia päästöjen vähentämiseksi, ja tämä luo paineita kehittää tehokkaampia keinoja hiilipäästöjen hallintaan myös yksityisellä sektorilla. Suomen valtion omat toimet eivät yksin riitä tavoitteiden saavuttamiseen, mikä korostaa yksityisten markkinoiden roolia ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.
Hidasteitakin löytyy. Kaksoislaskennan ongelma on yksi merkittävä hidaste hiilikompensaatiomarkkinoiden kehitykselle niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Kaksoislaskennalla tarkoitetaan tilannetta, jossa samaa päästövähennystä käytetään useamman kuin yhden osapuolen hyväksi, mikä voi heikentää hiilikompensaatiomarkkinoiden eheyttä ja luotettavuutta. Kaksoislaskentaongelman poistavaa rekisteriä ei vielä ole.
Tehokkaiden hiilikompensaatiomarkkinoiden kehittäminen vie aikaa, koska se vaatii laajoja toimia eri sektoreilla, sääntely- ja valvontamekanismien kehittymistä ja standardien vakiintumista. Joka tapauksessa metsänomistajien kannattaa seurata keskustelua aiheesta ja tutustua sekä tämänhetkisiin, että varmasti tulevaisuudessa lisääntyviin mahdollisuuksiin saada lisätuloja hiilikompensaatiokorvausten kautta.
Sanastoa
Kaksoislaskenta hiilensidonnassa tarkoittaa, että kaksi tai jopa useampi eri taho laskee saman päästövähennyksen hyväkseen. Esimerkiksi Suomessa hiilenniulumarkkinoiden ollessa yhtäaikaisesti sekä valtion että yksityisten markkinoiden käsissä, yhteisen rekisterin puute saattaa johtaa saman päästövähennyksen kaksoislaskentaan.
Hiilivuoto tarkoittaa, että tietyn hankkeen avulla aikaansaatu hiilensidonta johtaa toisaalla vastaaviin päästöihin. Lisäisyys tarkoittaa tietyn toimenpiteen tai hankkeen tuomaa lisävaikutusta metsän hiilensidontakykyyn. Periaatteena on, että ilman päästökauppaa tai -projektia kyseistä ilmastohyötyä ei olisi saavutettu. Jos taas päästövähennykset tapahtuisivat joka tapauksessa, hankkeen rahoituksesta riippumatta, päästökauppa ei itse asiassa johtaisi todelliseen päästöjen vähenemiseen verrattuna tilanteeseen, jossa päästökauppaa ei olisi olemassa.
Lue seuraavaksi
Mietityttääkö metsäsijoittamisen verotus? Tutustu artikkeliimme, jolla pyrimme tiivistämään, mitä kaikkea metsäsijoittajan tulee ottaa verotuksessa huomioon.
