Mikä ihmeen yhteismetsä?

Vaikka yhteismetsä on metsänomistuksen muodoista mahdollisesti vähiten tunnettu, kirjaukset ensimmäisistä yhteismetsistä ovat jo 1800-luvun lopulta, joten aivan uudesta ilmiöstä ei ole kyse. Vuoden 2024 alussa yhteismetsiä oli Suomessa yhteensä 636, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli reilu 840 000 hehtaaria. Osakkaita näissä yhteismemetsissä on 25 000.

Mitä yhteismetsä tarkoittaa?

Yhteismetsä tarkoittaa useiden osakkaiden yhdessä omistamaa metsäaluetta, joka voi koostua vierekkäin tai etäisyyden päässä toisistaan olevista metsäkiinteistöistä. Yhteismetsää hallinnoi kiinteistöjen omistajista koostuva osakaskunta ja metsien hoidosta vastaa osakaskunnan valitsema hoitokunta tai toimitsija, joka valitaan vuosittain osakaskunnan kokouksessa.

Yhteismetsässä jokaisella osakaskiinteistöllä on tietty osuus yhteismetsästä eli yhteismetsäosuus, jonka perusteella jaetaan yhteismetsän liiketuloksesta kertynyttä ylijäämää. Yhteismetsä maksaa tuloksesta veroa, joten kertynyt ylijäämä on osakkaille verotonta. Yhteismetsässä on lisäksi jo valmiiksi  alempi verokanta (26,5 %) verrattuna itsenäisen metsänomistajan sovellettavaan pääomatulon verokantaan (30–34 %).

Yhteismetsien tavoitteena on aina kannattava ja kestävä metsätalous ja yhteismetsän omistus sopiikin parhaiten metsänomistajalle, joka haluaa toteuttaa metsätaloutta yhdessä muiden kanssa. Monet yhteismetsät omistavat myös muita varoja ja harjoittavat erilaista toimintaa, kuten tonttien vuokrausta, maa-ainesten myyntiä, tuulivoimapuistoja ja metsästyslupien myyntiä.

Päätöksenteko

Yhteismetsän ylimmän päätöksenteon hoitaa osakaskunnan kokous, jossa osakkailla on mahdollisuus vaikuttaa yhteismetsän toimintaan. Jokaisella osakkaalla on käytettävissä oman suhteellisen osuuden verran ääniä ja päätökset tehdään enemmistön äänillä. Osuuden suuruus on liitetyn alueen arvo suhteessa yhteismetsän arvoon. Ylijäämät jaetaan osakkaille samassa suhteessa.

Keskeinen asiakirja yhteismetsän toiminnassa on osakaskunnan hyväksymä ohjesääntö, joka täydentää lainsäädäntöä ja ohjaa yhteismetsän toimintaa. Yhteismetsän käytännön hallinnoinnista, kuten metsätaloudesta, vastaa osakaskunnan valitsema hoitokunta tai toimitsija. Yhteismetsien hallintoelin, kuten hoitokunta, koostuu yleensä metsätalouteen erikoistuneista henkilöistä, mikä takaa vahvan asiantuntemuksen yhteismetsän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Yhteismetsäosuuden omistus

Yhteismetsä sopii lähtökohtaisesti parhaiten metsänomistajalle, joka haluaa harjoittaa kannattavaa metsätaloutta metsässään tai metsissään, sillä yhteismetsien päätavoite on tuottaa kannattavaa ja kestävää metsätaloutta osakkeiden eduksi.

Yhteismetsän omistus sopii hyvin myös metsäsijoittajille, jotka haluavat sijoittaa metsään, mutta toivovat pääsevänsä itse mahdollisimman pienellä vaivalla. Sijoitusmuotona metsän yksityisomistus on mutkattomampi vaihtoehto, sillä kaikki päätökset metsään liittyen saa tehdä yksin. Toisaalta yhteismetsän omistus antaa vapauden jakaa vastuuta, mikä sopii hyvin metsäsijoittajalle, jolle metsänhoito tai yksityinen metsän omistus ei ole sydämen asia.

Yhteismetsään liittyminen

Yhteismetsään voi liittyä kahdella tavalla, joko ostamalla osuuksia yhteismetsästä osakkaalta tai liittämällä omia tiluksia osaksi yhteismetsää. Yleisintä on ostaa, saada lahjana tai periä metsäkiinteistö, johon kuuluu yhteismetsäosuus.

Osuuksien ostaminen osakkaalta tarkoittaa, että jo valmiiksi yhteismetsään kuuluvat osuudet vaihtavat omistajaa kaupan välityksellä. Useissa tapauksissa osuuksien siirtyessä oston välityksellä osakkaalta toiselle, hankintapäätöksen joutuu tekemään melko ohuin perustein, sillä tietoa yhteismetsässä olevista metsäosuuksista on usein tarjolla hyvin rajallisesti. Mitä enemmän tietoa ostaja saa ostotilanteessa, sitä todennäköisemmin kauppa tehdään osuuden realistisella arvolla. Ostamalla osuuden yhteismetsästä henkilö sitoutuu noudattamaan yhteismetsän sääntöjä ja osallistumaan yhteismetsän hallintoon ja toimintaan yhteisten etujen mukaisesti.

Toinen tapa tulla osaksi yhteismetsää on liittää yhteismetsään omia metsätiluksia. Liittäminen edellyttää aluetta, joka joko perustetaan yhteismetsäksi tai liitetään osaksi yhteismetsää. Alueen liittäminen yhteismetsään perustuu siihen liittyvän metsänomistajan ja yhteismetsän sopimukseen liitettävistä alueista. Alueen liittäminen ja alueen suuruus ovat aina neuvottelukysymyksiä.

Liittyjän osuuksien on vastattava arvoltaan liitettävien alueiden arvoa. Tämä edellyttää metsien ja yhteismetsäosuuksien arvojen määrittämistä ennen liittymistä. Hyödyllinen opas arvonmääritykseen liittyen löytyy muun muassa täältä. Metsän liittämisestä yhteismetsään ei aiheudu veroseuraamuksia.

Yhteismetsän edut ja haasteet

Ennen yhteismetsään liittymistä on syytä pohtia, onko se omistusmuotona itselle sopivin. Kuten missä tahansa omistamisessa, myös yhteismetsässä on omat hyvät ja huonot puolensa, joihin on hyvä tutustua.

Etuina laskettavia taloudellisia hyötyjä yhteismetsään liittymisellä ovat muun muassa alempi verokanta (26,5 %) verrattuna itsenäisen metsänomistajan sovellettavaan pääomatulon verokantaan (30–34 %) ja veroton ylijäämä.

Toimintaa ohjaavat lait ja säännökset

Yhteismetsiä ohjaavat useat lait ja säädökset, jotka määrittelevät niiden toiminnan ja hallinnon periaatteet. Näihin kuuluvat muun muassa:

1. Yhteismetsälaki (109/2003): Yhteismetsälaki on keskeisin säädös, joka määrittelee yhteismetsien perustamisen, hallinnon ja toiminnan periaatteet. Se säätelee osakaskuntien ja yhteismetsän päätöksentekoa, metsänhoitoa, metsävarojen käyttöä ja varojen jakoa.
2. Maakaari (540/1995): Maakaari sisältää yleiset säännökset kiinteistöistä ja niiden hallinnasta, ja se koskee myös yhteismetsiä. Maakaaren määräykset täydentävät yhteismetsälakia erityisesti kiinteistöjen omistukseen ja hallintaan liittyvissä asioissa.
3. Verotus: Verolainsäädäntö, kuten tuloverolaki ja metsäverotuslaki, vaikuttaa yhteismetsien verokohteluun ja verotukseen liittyviin kysymyksiin, kuten metsätulojen verotukseen ja osakkaiden verotukseen.
4. Yhtiö- ja yhdistyslainsäädäntö: Osakeyhtiölaki ja yhdistyslaki voivat osaltaan vaikuttaa yhteismetsien toimintaan, erityisesti silloin kun yhteismetsä toimii osakeyhtiönä tai yhdistyksenä.
5. Ohjesääntö: Osakaskunnan hyväksymä ohjesääntö on tärkeä asiakirja, joka täydentää lainsäädäntöä ja ohjaa yhteismetsän toimintaa. Ohjesääntö sisältää yksityiskohtaisempia määräyksiä yhteismetsän hallinnosta ja toiminnasta.

Näiden lakien ja säädösten lisäksi yhteismetsien toimintaan voi vaikuttaa myös muu lainsäädäntö ja viranomaismääräykset, kuten ympäristölainsäädäntö ja metsänhoitosuositukset.